Nimi |
Wibbly-Wobbly Timey-Wimey |
Kutsumanimi |
Winny |
Ikä |
11v (09.06.2012, Iso Britannia) |
Rotu |
Shetlanninponi |
Sukupuoli |
Ori |
Säkäkorkeus |
102cm |
Väri |
Ruunihallakko |
VH-tunnus |
|
Painotus, taso |
Valjakkoajo, noviisi |
Omistaja (entiset omistajat) |
Eveliina VRL-13356 |
i. Phoneboxx e. Flawless S |
ii. Exterminate!
ie. Lemon Soufflé ei. King André ee. Flowerless |
iii. RoyBoy
iie. Pixie Pink iei. Lucas II iee. Soufflé Girl eii. Anthony eie. Miss Mighty eei. Without You eee. Flowerpower |
Phoneboxx on pienen britannialaisen shetlanninponeja kasvattavan tilan ensimmäisiä kasvatteja. Ori on hieno ilmestys - tuuheat mustat jouhet, kastanjanruskea karva ja roteva vahvan orileiman omaava rakenne. Nuoruusvuosinaan hän kilpaili valjakkoajossa menestyen etenkin kestävyyskokeissa. Pelkäämätön luonne ja menohalut yhdistettynä hyvään ohjattavuuteen toivat kotiin useita rusetteja. Ratsuna myös oiva peli - päinvastoin kuin ajaessa, selästä käsin loistava kouluratsu. Perheen lapset kilpailivat oriin kanssa ratsastusluokissa hyvällä lopputulemalla. Phoneboxx on kuitenkin erittäin orimainen yleisluonteeltaan, eikä näin sovellu pienimpien käsiteltäväksi muuten kuin vaunuista tai ratsain.
Flawless S on noin metrin korkuinen ruunihallakko britannialainen ajoponi. Koko elämänsä aikuisella naisella asunut ajoponi on luonteeltaan pirteä ja hieman kipakkakin - turhaan sitä ei kutsuta tallin diivaksi. Omistajan kuvailemana kipakkuuden alta löytyy silti oikein mukava harrasteponi, kunhan tammaan vain tutustuu riittävästi. Kilpaillut valjakkoajon noviisiluokissa sijoittuen etenkin kouluajossa.
Flawless S on noin metrin korkuinen ruunihallakko britannialainen ajoponi. Koko elämänsä aikuisella naisella asunut ajoponi on luonteeltaan pirteä ja hieman kipakkakin - turhaan sitä ei kutsuta tallin diivaksi. Omistajan kuvailemana kipakkuuden alta löytyy silti oikein mukava harrasteponi, kunhan tammaan vain tutustuu riittävästi. Kilpaillut valjakkoajon noviisiluokissa sijoittuen etenkin kouluajossa.
Luonnetta luonnetta, löytyyhän sitä! Ihan ei luonteen perusteella Winny-ponia meille hankittu, suosiossa kun on omistajaansa mukaillen hieman hitaammanpuoleiset yksilöt. Puolensa toki pirteässä olemuksessa on, eipähän pääse tämän ponin luota surkein mielin lähtemään. Ellei se sitten sattumoisin ole häseltäessään onnistunut tekemään jotain ei-niin-suotavaa - kuten pudottamaan puhelinta vesiämpäriin ikkunalaudalta tai sotkeutumaan turhan keskeiselle paikalle jätettyihin paalinaruihin...
Pahansuopa Winny ei kuitenkaan ole, ei missään nimessä. Se vaan sattuu olemaan niin utelias, avulias, innostunut, pirteä ja mitä näitä adjektiiveja nyt onkaan! Nimensä veroinen, välillä voisi ajatella ponin aivojen olevan vähän "wibbly-wobbly", sellaista vaaleanpunaista saippuakuplaa. Kun näköpiiriin ilmestyy uusi ihminen, eläin tai mitä tahansa arkisesta poikkeavaa, on Winny ehdottomasti lauman ensimmäisenä sitä tutkimassa. Poni on siis erittäin rohkea ja johtaja-ainesta. Sen perässä uskaltaa arempikin laumanjäsen liikkua pelottavaa asiaa kohden, se jopa lähtee rohkaisemaan muita etenemään. Lauman pomo se tosiaan on, mutta samalla rakastaa yli kaiken painia huvittelumielessä poikakavereidensa kanssa. Toisia hevosiakin kohtaan Winny on siis erittäin hyväntahtoinen, sellainen rajoja ja rakkautta asettava leikkisetä.
Ihmisen kanssa Winny osaa kyllä käyttäytyä, kunhan ihmisystävältä löytyy huumorintajua. Oripoika on Ori isolla O-kirjaimella ja sen huudot tunnistaakin jo kaukaa - lähinnä sen käsittämättömän kimakasta kiljunnasta. Poni tervehtii jokaista näköpiiriin ilmestyvää ihmistä korkealla moikkauksella ja tarhan portille se kipittää aina joukon ensimmäisenä. Tässä on poni joka rakastaa kaikkia ja kaikkea! Uteliaisuudessa ja innokkuudessa on toki myöskin huonot puolensa, Winnyn kanssa saa nimittäin olla hereillä ettei suurempaa kaaosta ehtisi syntymään. Hoitaessa se on hyvä kietaista ainakin yhdellä narulla kiinni, muuten saat todemmäköisimmin leikkiä kissa-hiiri-leikkiä sen tutkiessa kaikkea mahdollista ympärillään. Tammojen läheisyydessä toinenkin kiinnitin on lähes välttämätön: tällöin Winny ei malttaisi pysyä pöksyissään sitäkään vähää. Kengittäjän ja eläinlääkärin kanssa poika osaa käyttäytyä, kunhan ympäristö on riittävän rauhallinen.
Aina ei tietenkään huumorintaju saippua-aivon toilailuihin voi riittää, ellet sitten satu olemaan erityistapaus. Tästä päästäänkin Winnyn huonoon puoleen, herkkyyteen. Ori ei tunnu kestävän lainkaan napakampaa kieltoa, vaan menee tällaisesta aivan pois tolaltaan. Se jähmettyy ja tuntuu vetävän ympärilleensä metallisen suojakuoren, josta poistumiseen kuluu tovi. Tämä sama ilmiö tapahtuu herkästi myös kärryiltä ja selästä käsin. Winny vaatii ohjastajaltaan kevyitä käskyjä, pyyntöjä jopa, työskennelläkseen keskittyneesti. Kyllähän poika kulkee muunlaisillakin henkilöillä, mutta robotinomaisesti jännittyneen jäykkänä. Kun pääsee jyvälle ponin käyttöjärjestelmästä, on se oikein miellyttävä ja näppärä työkaveri.
Kouluajo ei kuulu Winnyn vahvuuksiin, kukapa tuollaiseen piipertelyyn jaksaisikaan keskittyä? Liikkeiltään se kyllä voisi pärjätä, mutta vauhtia tuppaa olemaan usein hieman liikaa. Tarkkuusajossa sen sijaan Winny on loistava! Lämmettyään kunnolla se kääntyy vaikka kymmensenttisen päällä ja herkkyyshän on tässä lajissa vain eduksi. Suuriakaan apuja ei tarvita, vaan voi jopa luottaa ponin tietävän mistä portista mennä seuraavaksi. Välillä tosin tässäkin sen vähäinen keskittymiskyky luo pienen hidasteen, sillä pallot eivät välttämättä aina pysy oikeilla paikoillaan. Jos tarkkuusajossa Winny loistaa, maratoneilla se kimaltaa ja sädehtii! Orin innostuksen lajia kohtaan voi oikein nähdä, kun se kirkkain silmin paahtaa esteeltä toiselle ilman pienintäkään epävarmuutta. Vesiesteet etenkin ovat sen suosikkeja, kerran jos toisenkin poika on treeneissä jäänyt loiskuttamaan ja polvistumaan melkein piehtaroimaan saakka. Vesi onkin Winnyn suosikkielementti!
Ratsastuksellisesti poni ei sen suurempia osaa, mutta kulkee kyllä eteen ja taakse kunhan pyydät oikein. Esteitä Winny tykkää hypellä, mutta liian haastaviin loikkatehtäviin sillä tuntuu olevan muutama aivosolu liian vähän. Jalat eivät millään tahdo asettua oikein puomien väleihin ja yhtäkkiä edessä onkin jo taas uusi este. Kenties jos ratsastaja saisi orin keskittymään ja kulkemaan rauhallisesti tehtävien välissä, voisi tuloksena olla puhtaampia suorituksia. Se vaan on hieman kivien ja kantojen takana ja vaatii ratsastajalta paljon, mutta voi olla suoritettavissa. Maastokaverina Winny on mukava, kunhan jaksaa kiemurtelua, turpa maassa kulkemista ja muuta mukavaa - olisihan se nyt kivaa päästä tutkimaan jokainen tielle tullut uusi asia!
Pahansuopa Winny ei kuitenkaan ole, ei missään nimessä. Se vaan sattuu olemaan niin utelias, avulias, innostunut, pirteä ja mitä näitä adjektiiveja nyt onkaan! Nimensä veroinen, välillä voisi ajatella ponin aivojen olevan vähän "wibbly-wobbly", sellaista vaaleanpunaista saippuakuplaa. Kun näköpiiriin ilmestyy uusi ihminen, eläin tai mitä tahansa arkisesta poikkeavaa, on Winny ehdottomasti lauman ensimmäisenä sitä tutkimassa. Poni on siis erittäin rohkea ja johtaja-ainesta. Sen perässä uskaltaa arempikin laumanjäsen liikkua pelottavaa asiaa kohden, se jopa lähtee rohkaisemaan muita etenemään. Lauman pomo se tosiaan on, mutta samalla rakastaa yli kaiken painia huvittelumielessä poikakavereidensa kanssa. Toisia hevosiakin kohtaan Winny on siis erittäin hyväntahtoinen, sellainen rajoja ja rakkautta asettava leikkisetä.
Ihmisen kanssa Winny osaa kyllä käyttäytyä, kunhan ihmisystävältä löytyy huumorintajua. Oripoika on Ori isolla O-kirjaimella ja sen huudot tunnistaakin jo kaukaa - lähinnä sen käsittämättömän kimakasta kiljunnasta. Poni tervehtii jokaista näköpiiriin ilmestyvää ihmistä korkealla moikkauksella ja tarhan portille se kipittää aina joukon ensimmäisenä. Tässä on poni joka rakastaa kaikkia ja kaikkea! Uteliaisuudessa ja innokkuudessa on toki myöskin huonot puolensa, Winnyn kanssa saa nimittäin olla hereillä ettei suurempaa kaaosta ehtisi syntymään. Hoitaessa se on hyvä kietaista ainakin yhdellä narulla kiinni, muuten saat todemmäköisimmin leikkiä kissa-hiiri-leikkiä sen tutkiessa kaikkea mahdollista ympärillään. Tammojen läheisyydessä toinenkin kiinnitin on lähes välttämätön: tällöin Winny ei malttaisi pysyä pöksyissään sitäkään vähää. Kengittäjän ja eläinlääkärin kanssa poika osaa käyttäytyä, kunhan ympäristö on riittävän rauhallinen.
Aina ei tietenkään huumorintaju saippua-aivon toilailuihin voi riittää, ellet sitten satu olemaan erityistapaus. Tästä päästäänkin Winnyn huonoon puoleen, herkkyyteen. Ori ei tunnu kestävän lainkaan napakampaa kieltoa, vaan menee tällaisesta aivan pois tolaltaan. Se jähmettyy ja tuntuu vetävän ympärilleensä metallisen suojakuoren, josta poistumiseen kuluu tovi. Tämä sama ilmiö tapahtuu herkästi myös kärryiltä ja selästä käsin. Winny vaatii ohjastajaltaan kevyitä käskyjä, pyyntöjä jopa, työskennelläkseen keskittyneesti. Kyllähän poika kulkee muunlaisillakin henkilöillä, mutta robotinomaisesti jännittyneen jäykkänä. Kun pääsee jyvälle ponin käyttöjärjestelmästä, on se oikein miellyttävä ja näppärä työkaveri.
Kouluajo ei kuulu Winnyn vahvuuksiin, kukapa tuollaiseen piipertelyyn jaksaisikaan keskittyä? Liikkeiltään se kyllä voisi pärjätä, mutta vauhtia tuppaa olemaan usein hieman liikaa. Tarkkuusajossa sen sijaan Winny on loistava! Lämmettyään kunnolla se kääntyy vaikka kymmensenttisen päällä ja herkkyyshän on tässä lajissa vain eduksi. Suuriakaan apuja ei tarvita, vaan voi jopa luottaa ponin tietävän mistä portista mennä seuraavaksi. Välillä tosin tässäkin sen vähäinen keskittymiskyky luo pienen hidasteen, sillä pallot eivät välttämättä aina pysy oikeilla paikoillaan. Jos tarkkuusajossa Winny loistaa, maratoneilla se kimaltaa ja sädehtii! Orin innostuksen lajia kohtaan voi oikein nähdä, kun se kirkkain silmin paahtaa esteeltä toiselle ilman pienintäkään epävarmuutta. Vesiesteet etenkin ovat sen suosikkeja, kerran jos toisenkin poika on treeneissä jäänyt loiskuttamaan ja polvistumaan melkein piehtaroimaan saakka. Vesi onkin Winnyn suosikkielementti!
Ratsastuksellisesti poni ei sen suurempia osaa, mutta kulkee kyllä eteen ja taakse kunhan pyydät oikein. Esteitä Winny tykkää hypellä, mutta liian haastaviin loikkatehtäviin sillä tuntuu olevan muutama aivosolu liian vähän. Jalat eivät millään tahdo asettua oikein puomien väleihin ja yhtäkkiä edessä onkin jo taas uusi este. Kenties jos ratsastaja saisi orin keskittymään ja kulkemaan rauhallisesti tehtävien välissä, voisi tuloksena olla puhtaampia suorituksia. Se vaan on hieman kivien ja kantojen takana ja vaatii ratsastajalta paljon, mutta voi olla suoritettavissa. Maastokaverina Winny on mukava, kunhan jaksaa kiemurtelua, turpa maassa kulkemista ja muuta mukavaa - olisihan se nyt kivaa päästä tutkimaan jokainen tielle tullut uusi asia!
Kilpailutulokset
Näyttelyt 30.11.2023 Tiikeriluola, VSY Rotunäyttelyt 4/15, I-Palkinto 31.3.2023 Tiikeriluola, II-palkinto Valjakkoajo 25.3.2023 - Adina -Noviisi, koulukoe yksilöille - 2/54 1.4.2023 - Lilysong Ponies -Noviisi, koulukoe yksilöille - 2/67 9.4.2023 - Lilysong Ponies -Noviisi, kestävyyskoe yksilöille - 5/43 3.5.2023 - Empyrean Trakehners -Noviisi, koulukoe yksilöille - 5/54 8.5.2023 - Empyrean Trakehners -Noviisi, koulukoe yksilöille - 7/54 14.5.2023 - Mäntykatve -Noviisi, koulukoe yksilöille - 4/71 14.5.2023 - Mäntykatve -Noviisi, kestävyyskoe yksilöille - 8/71 19.5.2023 - Mäntykatve -Noviisi, koulukoe yksilöille - 4/71 21.5.2023 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus -Noviisi, tarkkuuskoe yksilöille - 4/50 24.5.2023 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus -Noviisi, koulukoe yksilöille - 7/50 28.5.2023 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus -Noviisi, koulukoe yksilöille - 4/50 28.5.2023 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus -Noviisi, tarkkuuskoe yksilöille - 2/50 1.6.2023 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus -Noviisi, tarkkuuskoe yksilöille - 3/50 4.6.2023 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus -Noviisi, koulukoe yksilöille - 3/38 5.6.2023 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus -Noviisi, koulukoe yksilöille - 6/38 7.6.2023 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus -Noviisi, koulukoe yksilöille - 4/38 15.6.2023 - Adina -Noviisi, kestävyyskoe yksilöille - 5/26 30.6.2023 - VSY-CUP, Tiikeriluola - Noviisi yhdistetty - 5/45 3.8.2023 - Mäntykatve -Noviisi, koulukoe yksilöille - 5/52 5.8.2023 - Mäntykatve -Noviisi, koulukoe yksilöille - 1/52 6.8.2023 - Mäntykatve -Noviisi, kestävyyskoe yksilöille - 1/40 8.8.2023 - Mäntykatve -Noviisi, koulukoe yksilöille - 2/52 1.8.2023 - Empyrean Trakehners -Noviisi, koulukoe yksilöille - 2/33 7.8.2023 - Empyrean Trakehners -Noviisi, koulukoe yksilöille - 1/33 24.8.2023 - Myskedal -Noviisi, yhdistetty yksilöille - 1/49 25.8.2023 - Myskedal -Noviisi, yhdistetty yksilöille - 1/49 11.8.2023 - Lilysong Ponies -Noviisi, koulukoe yksilöille - 5/31 13.8.2023 - Lilysong Ponies -Noviisi, koulukoe yksilöille - 3/31 14.8.2023 - Lilysong Ponies -Noviisi, kestävyyskoe yksilöille - 1/31 16.8.2023 - Lilysong Ponies -Noviisi, kestävyyskoe yksilöille - 1/33 4.9.2023 - Moana part breds -Noviisi, koulukoe yksilöille - 3/26 5.9.2023 - Moana part breds -Noviisi, koulukoe yksilöille - 4/26 27.8.2023 - Mäntykatve -Noviisi, yhdistetty yksilöille - 1/34 28.8.2023 - Mäntykatve -Noviisi, yhdistetty yksilöille - 3/34 1.9.2023 - Mistyvale -Noviisi, koulukoe yksilöille - 5/35 5.9.2023 - Mistyvale -Noviisi, tarkkuuskoe yksilöille - 2/33 6.9.2023 - Mistyvale -Noviisi, koulukoe yksilöille - 2/35 8.9.2023 - Mistyvale -Noviisi, koulukoe yksilöille - 1/35 25.9.2023 - Mistyvale -Noviisi, yhdistetty yksilöille - 5/62 9.10.2023 - Mistyvale -Noviisi, yhdistetty yksilöille - 6/62 11.10.2023 - Mistyvale -Noviisi, yhdistetty yksilöille - 1/62 17.10.2023 - Mistyvale -Noviisi, yhdistetty yksilöille - 6/62 21.10.2023 - Mistyvale -Noviisi, yhdistetty yksilöille - 4/62 23.10.2023 - Mistyvale -Noviisi, yhdistetty yksilöille - 1/62 13.9.2023 - Empyrean Trakehners -Noviisi, kestävyyskoe - 4/23 20.10.2023 - Adina -Noviisi, koulukoe yksilöille - 3/39 30.10.2023 - VSY-CUP, Tiikeriluola - Noviisi yhdistetty - 6/58 Kouluratsastus 28.5.2023 - VSY-CUP, Tiikeriluola - Helppo D - 2/35 30.6.2023 - VSY-CUP, Tiikeriluola - Helppo D - 5/36 6.8.2023 - Mäntykatve - Helppo B - 5/60 7.8.2023 - Mäntykatve - Helppo B - 5/60 13.8.2023 - Nessinjärven kilpailukeskus - Helppo B - 2/50 16.8.2023 - Nessinjärven kilpailukeskus - Helppo B - 3/50 17.8.2023 - Nessinjärven kilpailukeskus - Helppo B - 5/50 21.8.2023 - Myskedal - Helppo C - 2/39 23.8.2023 - Myskedal - Helppo C - 4/39 24.8.2023 - Myskedal - Helppo C - 6/39 30.8.2023 - Myskedal - Helppo C - 4/39 3.9.2023 - Mistyvale - Helppo D - 1/14 7.9.2023 - Mistyvale - Helppo D - 1/14 9.9.2023 - Mistyvale - Helppo D - 2/14 9.9.2023 - Mistyvale - Helppo B - 4/28 13.9.2023 - Adina - Helppo D - 2/31 3.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 1/23 10.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 1/23 11.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 3/30 14.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 2/30 17.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 2/30 20.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 5/30 19.11.2023 - Tirion Welsh Ponies - Helppo B - 4/30 30.11.2023 - Tirion Welsh Ponies - Helppo B - 3/30 20.11.2023 - Routapirtin Tila - Helppo B - 3/30 26.11.2023 - Routapirtin Tila - Helppo B - 5/30 |
Irtohyppäämässä storywoodissa 6.5.2023
"Et arvaakaan saippua-aivosein minne tänään mennään", puhelin Winnylle lapatessani pihatosta poninpapanoita Suomen hurmaavassa kevätsäässä pikkuherran mukeltaessa kottikärryjen kahvaa vieressäni. Lämpöasteita oli niukin naukin kymmenen ja tummuva taivas enteili vesisadetta. Traileri seisoi pihalla edelleen pakkaamattomana, vaikka nokan kuuluisi olla kohti Storywoodin irtohypytystapahtumaa jo... Herttinen, neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua. Tyypillistä. Kelloa vilkaistuani sai siivoilu jäädä myöhemmälle. Onneksi kyseiselle maneesille ei olisi matkaa kovinkaan paljoa, joten tuskin pieni aikataulun lykkäys haittaisi?
Onnekseni Winny on helppo lastattava mihin vaan. Todellakin mihin vaan, sillä se on käynyt ties missä kolosissa ja masiinoissa pakettiauton peräkontista meidän tynnyrisaunaamme. Uteliaisuudesta on joskus onneksi hyötyäkin! Oriin harjaus sen sijaan jäi pieneksi sutaisuksi ja paikanpäällä kopista ulos pöllähti kuivuneita kuralänttejä siellä täällä omistava pallero. Ympärillä oli jo pientä hälinää, vaikka kello tuskin oli yhdeksää. Puolipäivähän se toki meillä päin jo on. Saatuaan jalat maan pinnalle iski ponipoika tyypillisesti turpansa maahan ja koetti lähteä nuuskuttelemaan paikkoja. Tähän Winnyä pidellyt Ristokin on jo tottunut, eikä tällä kertaa suurempaa katastrofia päässyt syntymään.
Edellisestä maneesikäynnistä Winnyn kanssa oli kulunut jo tovi, mutta täysin itsevarmana se marssi ovista sisään. Vielä pidempi aika oli päässyt kulumaan edellisestä hyppykerrasta, joten juoksutettuani ponin lämpimäksi aloitimme aivan pienillä ristikoilla. "Varmistakaa että ovet on kiinni, en lupaa että tää pysyy sisällä. Ja alta pois, lähtee lujaa!", huikkasin ennen Winnyn lähettämistä kujaan. Lujaahan orhi todellakin lähti. Väärään suuntaan. Päästettyäni irti hän heitti näppärästi U-käännöksen ja sujahti ohitseni komealla pukkilaukalla. Parin kierroksen verran poni sai baanattaa, kunnes malttoi taas rauhoittua ja pääsimme koettamaan uudestaan. Tällä kertaa suunta oli oikea ja Winny leiskautti pienistä esteistä yli leikiten. Tovin siinä hyppelimme ja loppujen lopuksi puomi taisi korkeimmillaan nousta seitsemäänkymmeneen senttiin saakka. Voi että, tämä kun jaksaisi ratsainkin keskittyä estetehtäviin näin hienosti!
-Eveliina
Onnekseni Winny on helppo lastattava mihin vaan. Todellakin mihin vaan, sillä se on käynyt ties missä kolosissa ja masiinoissa pakettiauton peräkontista meidän tynnyrisaunaamme. Uteliaisuudesta on joskus onneksi hyötyäkin! Oriin harjaus sen sijaan jäi pieneksi sutaisuksi ja paikanpäällä kopista ulos pöllähti kuivuneita kuralänttejä siellä täällä omistava pallero. Ympärillä oli jo pientä hälinää, vaikka kello tuskin oli yhdeksää. Puolipäivähän se toki meillä päin jo on. Saatuaan jalat maan pinnalle iski ponipoika tyypillisesti turpansa maahan ja koetti lähteä nuuskuttelemaan paikkoja. Tähän Winnyä pidellyt Ristokin on jo tottunut, eikä tällä kertaa suurempaa katastrofia päässyt syntymään.
Edellisestä maneesikäynnistä Winnyn kanssa oli kulunut jo tovi, mutta täysin itsevarmana se marssi ovista sisään. Vielä pidempi aika oli päässyt kulumaan edellisestä hyppykerrasta, joten juoksutettuani ponin lämpimäksi aloitimme aivan pienillä ristikoilla. "Varmistakaa että ovet on kiinni, en lupaa että tää pysyy sisällä. Ja alta pois, lähtee lujaa!", huikkasin ennen Winnyn lähettämistä kujaan. Lujaahan orhi todellakin lähti. Väärään suuntaan. Päästettyäni irti hän heitti näppärästi U-käännöksen ja sujahti ohitseni komealla pukkilaukalla. Parin kierroksen verran poni sai baanattaa, kunnes malttoi taas rauhoittua ja pääsimme koettamaan uudestaan. Tällä kertaa suunta oli oikea ja Winny leiskautti pienistä esteistä yli leikiten. Tovin siinä hyppelimme ja loppujen lopuksi puomi taisi korkeimmillaan nousta seitsemäänkymmeneen senttiin saakka. Voi että, tämä kun jaksaisi ratsainkin keskittyä estetehtäviin näin hienosti!
-Eveliina
Åland weekend 22.7.20235
“Hei mä en kyllä nyt jaksa enää! Voitko sä joskus käyttäytyä niinkuin normaali poni!”, tokaisin yrittäessäni saada otetta kirjavan eläimen kaviosta sen pyöriessä ympäri karsinaa uusia hajuja ja purupatjaa tutkien. Olimme juuri tovi sitten saapuneet Eveliinan kanssa Ahvenanmaalle Bogårdiin Åland Weekendejä varten mukanamme viereisessä karsinassa siivosti käyttäytyvä ruotsalainen runopoika Wookie ja itsestään kovaa ääntä pitävä skottipoika Winny.
“Sä osaat kyllä sitten käydä hermoille. Kiitos nyt vaan” koetin jollakin asteella kehaista ponia saatuani sen viimein nostamaan kinttunsa kavion puhdistusta varten.
“Eikö Winny olekin ihana? Mä ihastuin siihen heti kun selasin sen kasvattajan sivuja!”
En tiennyt oliko viereisestä karsinasta kuuluva Eveliinan kysymys edes jollakin tasolla sarkastinen, mutta toivoin vahvasti sitä. Kirjava poniori ei ollut säväyttänyt minua kuin ulkonäöllään.
“En kyllä ymmärrä miten voit jaksaa tätä joka päivä”, vastasin ja liu’utin karsinan oven kiinnemmäs jättäen sen hieman rakoselleen. Rakoselleen niin, että tuo saippuaakin liukkaampi otus mahtui juuri ja juuri livahtamaan raosta kohdistettuani huomion talliin saapuneeseen säväyttävän kauniiseen vuonohevostammaan.
“Ei perkele poni!”, huudahdin ja käännyin ympäri kuullessani kavioiden kopseen lattiaa vasten. “Ottakaa se kiinni!” huudahdin ja pinkaisin saippuanpalasen perään hetkeäkään epäilemättä. Naapurikarsinassa seisova ruunikko puoliverinen säpähti äkillistä toimintaani ja sen omistajaoletettu huudahti perääni jotakin vahvalla brittiaksentilla.
Tallista ulos päästyäni huomasin ponin kävelevän turpa maassa korvat hörössä kohti hevosia täynnä olevaa pihattoaitausta. Lähestyessäni se huomasi lähestyvän ärsyyntyneen persoonani ja hypähti raville.
“Winny nyt ole ystävällinen ja pysähdy!”
Onnekseni en tosiaankaan ollut ainoa immeinen tallipihalla, olivathan viikonlopun kilpailut melko tunnetut niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Näin poninketaleen tutkimusmatka päättyikin lyhyeen sen hölkättyä turhankin likeltä pitkähiuksista miestä. Hänen refleksinsä Winnyn harmiksi olivat oria nopeammat ja paksu harja koitui kohtaloksi, siitä kun on harvinaisen helppo napata kiinni.
“Perkeleen perkele, ai että sä olet raivostuttava”, manasin marssiessani eteenpäin.
“I assume he’s yours?” punahiuksinen mies, joka pian esittäytyi Rhysand Eichleriksi, kysyi virnistäen päästyäni hieman lähemmäs paria. Pikaisen pohdinnan jälkeen yhdistin hänet erään arabioriin ratsastajaksi.
“Onneksi ei omani, olisin jo heittänyt henkeni jos olisi. Kaverin poni, maanitteli mut ratsastajaksi”, vastasin brittiaksenttisella englannillani ja naksautin riimunnarun kiinni.
“Hauska pikkukaveri. Toivottavasti pysyy huomenna aitojen sisällä. Onnea teille!” Rhysand vinkkasi silmää ja jatkoi matkaansa. Kiitin avusta ja painoin pääni tuntiessani poskilleni nousevan punoituksen. Winny pärskähti täysin epätietoisena aiheuttamastaan tilanteesta ja jatkoi reipasta tallailua vierelläni utelias ilme kasvoillaan. Joskus tekisi mieli lähettää poni kuuhun...
- Pihla Liljavuo
“Sä osaat kyllä sitten käydä hermoille. Kiitos nyt vaan” koetin jollakin asteella kehaista ponia saatuani sen viimein nostamaan kinttunsa kavion puhdistusta varten.
“Eikö Winny olekin ihana? Mä ihastuin siihen heti kun selasin sen kasvattajan sivuja!”
En tiennyt oliko viereisestä karsinasta kuuluva Eveliinan kysymys edes jollakin tasolla sarkastinen, mutta toivoin vahvasti sitä. Kirjava poniori ei ollut säväyttänyt minua kuin ulkonäöllään.
“En kyllä ymmärrä miten voit jaksaa tätä joka päivä”, vastasin ja liu’utin karsinan oven kiinnemmäs jättäen sen hieman rakoselleen. Rakoselleen niin, että tuo saippuaakin liukkaampi otus mahtui juuri ja juuri livahtamaan raosta kohdistettuani huomion talliin saapuneeseen säväyttävän kauniiseen vuonohevostammaan.
“Ei perkele poni!”, huudahdin ja käännyin ympäri kuullessani kavioiden kopseen lattiaa vasten. “Ottakaa se kiinni!” huudahdin ja pinkaisin saippuanpalasen perään hetkeäkään epäilemättä. Naapurikarsinassa seisova ruunikko puoliverinen säpähti äkillistä toimintaani ja sen omistajaoletettu huudahti perääni jotakin vahvalla brittiaksentilla.
Tallista ulos päästyäni huomasin ponin kävelevän turpa maassa korvat hörössä kohti hevosia täynnä olevaa pihattoaitausta. Lähestyessäni se huomasi lähestyvän ärsyyntyneen persoonani ja hypähti raville.
“Winny nyt ole ystävällinen ja pysähdy!”
Onnekseni en tosiaankaan ollut ainoa immeinen tallipihalla, olivathan viikonlopun kilpailut melko tunnetut niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Näin poninketaleen tutkimusmatka päättyikin lyhyeen sen hölkättyä turhankin likeltä pitkähiuksista miestä. Hänen refleksinsä Winnyn harmiksi olivat oria nopeammat ja paksu harja koitui kohtaloksi, siitä kun on harvinaisen helppo napata kiinni.
“Perkeleen perkele, ai että sä olet raivostuttava”, manasin marssiessani eteenpäin.
“I assume he’s yours?” punahiuksinen mies, joka pian esittäytyi Rhysand Eichleriksi, kysyi virnistäen päästyäni hieman lähemmäs paria. Pikaisen pohdinnan jälkeen yhdistin hänet erään arabioriin ratsastajaksi.
“Onneksi ei omani, olisin jo heittänyt henkeni jos olisi. Kaverin poni, maanitteli mut ratsastajaksi”, vastasin brittiaksenttisella englannillani ja naksautin riimunnarun kiinni.
“Hauska pikkukaveri. Toivottavasti pysyy huomenna aitojen sisällä. Onnea teille!” Rhysand vinkkasi silmää ja jatkoi matkaansa. Kiitin avusta ja painoin pääni tuntiessani poskilleni nousevan punoituksen. Winny pärskähti täysin epätietoisena aiheuttamastaan tilanteesta ja jatkoi reipasta tallailua vierelläni utelias ilme kasvoillaan. Joskus tekisi mieli lähettää poni kuuhun...
- Pihla Liljavuo
Virtuaalihevonen!
Kuva (c) Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Kuva (c) Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan