Nimi |
Dawyck Beech Rose |
Kutsumanimi |
Gilbert |
Ikä |
4v (31.08.2023, Suomi) |
Rotu |
Shetlanninponi |
Sukupuoli |
Ori |
Säkäkorkeus |
104cm |
Väri |
Ruunikko |
VH-tunnus |
|
Painotus, taso |
Valjakkoajo, noviisi (HeB, 70cm) |
Omistaja (entiset omistajat) |
Eveliina VRL-13356 |
iii. L. Raymond of Jewel
iie. Pastiche SEC iei. Lil' Anthony HIP iee. A.D. Peek-A-Boo eii. Keijumäen Pikku Pähkinä eie. Cave Billiards eei. Partyking YO! eee. Fleur Ariel F |
Isän suvussa myös
emän suvussa myös
jälkeläiset
Suvusta...
Molemmista vanhemmistaan ohi joka suunnassa venähtänyttä Gilbertiä voi kuvailla hyvin yksisanaisesti - jämpti. Ori on perusluonteeltaan miellyttävä, mutta täysin jämpti mielipiteissään. Asioiden täytyy hoitua herran kanssa juuri täsmälleen eikä melkein niin kuin niiden on kuuluva hoitua jotta käsiteltävyys pysyy mukavana. Ori ei tee juurikaan mitään ylimääräistä jahka ihminen kunnioittaa sen täsmällisiä rajoja ja toimii häntä kuunnellen.
Orilaumassa Gilbert on omaksunut johtajaponin roolin nopeasti. Gilbertistä hohkaa itsevarmuutta eikä paljoa kainostele osoittaa kaapin paikkaa muille lauman jäsenille. Pienenä varsana ori oli pieni huligaani, mutta pitkäjänteisellä opettelulla tulokseksi saatiin suunnilleen poneiksi käyttäytyvä komistus. Vanhat piirteet tosin tuppaavat edelleen puskemaan pintaan kun poistutaan oriin mukavuusalueelta, mutta käytöstavoista muistuttamalla herra kyllä palaa takaisin nykypäivään.
Harjailu on Gilbertistä mukavaa puuhaa. Poni nauttii etenkin kumisualla pyörittelystä. Tai pikemminkin painelusta, sillä kunnolla hierovia liikkeitä hän rakastaa! Kovimmalla ötökkäkaudella myös raapiminen on hänestä ihanaa, tapahtui se sitten ihmisen, toisen ponin tai Gilbertin itsensä avulla. Ylähuuli pitikänä hän nautiskelee vaikka tuntitolkulla rapsuttelusta ja hieronnasta liikahtamatta kuin parempaan asentoon! Pehmeistä harjoista tai hännän harjaamisesta Gilbert ei taasen pidä lainkaan, ne ylittävät ponin rajat. Rajojen ylittämisestä se ei myöskään turhia varoittele vaan saattaa kauhaista jalallaan tai vilauttaa hampaitaan yllättäen. Poni on kuitenkin helposti ennakoitavissa kunhan vaan sen rajat oppii tuntemaan hyvin.
Maastakäsin Gilbert on etenevä mutta asiallinen. Ori pysyy käsissä nätisti oli ympärillä käynnissä tammojen marttakerhon tapaaminen tai vaikka uuden rakennuksen paalutus Kokemuksen rintaäänellä sanottu, eksyimme rakennustyömaalle... Toisin kuin oriin juronpuoleisesta olemuksesta voisi olettaa, maastakäsin puuhailu on hänelle mieleistä. Ori on näppärä niin agilitytehtävissä kuin trust techniquessa. Gilbert on huippu opettamaan ihmiselle pysähtymisen jaloa taitoa, sillä hänellä on selkeät rajat ihmisen energiatasolle. Oriin kanssa lenkkeily on oikein mukavaa ja onnistuu myös pyörän kanssa!
Ajohommissa Gilbert on suhteellisen simppeli kunhan itsekin olet. Hän ei tarvitse mitään ylimääräisiä ohjeistuksia vaan toimii parhaiten minimaalisesti. Kaikessa yksinkertaisuudessaan oria voisi luonnehtia jopa peruspuksuksi kentällä ajettaessa - Gilbert tekee vikisemättä kaiken mitä pyydät ja suorittaa kouluajon melko tasapaksusti. Ori ei ole varsinainen liitokavio, mutta osaamista sillä riittää silti. Aloitellessa hän saattaa olla hieman jäykähkö, mutta vetristyy nopeasti ja lämmettyään venyy mukaviin lisäyksiin ja omaa kohtalaisen kokoamiskyvyn.
Kestävyysradalla Gilbertistä löytyy uusi puoli. Se omistaa kovan menohalun radalle päästessään ja saattaa jopa heittäytyä vahvaksi innostuessaan menosta. Sama ilmiö tapahtuu usein maastossa ajaessa, joten vaatii ajurin jota ei vauhti hirvitä. Kilpailuvietti orilla on myös kova minkä johdosta Gilbert toimii poikkeuksetta maastolenkkien vetoponina.
Tarkkuusajoon G on oiva peli hyvän ajettavuutensa ansiosta. Miinuspuolena mainittakoon oriin nopea oppimiskyky - hän on kova ennakoimaan tehtäviä ja ratoja.
Estesilmänsä poni on varmasti perinyt isältään. Harvemmin Gilbertin jäljiltä saa nostella puomeja, sillä ilmavarasta voi lyödä vetoa jo puomeilta lähtien. Herra on jopa suloinen ilmestys nostellessaan koipiaan niin tosissaan estetehtävillä. Tällöinkin kyllä pätee sama sääntö, jätä hommat Gilbertille niin kaikki sujuu. Yhtään liiallisella ratsastamisella voi olla varma ettei yksikään este ylity, ainakaan puhtaasti. Orilla on kova imu esteille eikä kuumuminenkaan ole tavatonta.
Koulupuolella ratsain Gilbert on samanlainen tasainen suorittaja kuin ajohommissakin. Poni on suhteellisen taitava, mutta taidot tulevat esille vain jos annat ponille oman työrauhan. Kilpailutilanteet eivät saa oria hätkähtämään vaan se nauttii valkoisten aitojen sisällä tipsuttelusta täysin kavioin.
Orilaumassa Gilbert on omaksunut johtajaponin roolin nopeasti. Gilbertistä hohkaa itsevarmuutta eikä paljoa kainostele osoittaa kaapin paikkaa muille lauman jäsenille. Pienenä varsana ori oli pieni huligaani, mutta pitkäjänteisellä opettelulla tulokseksi saatiin suunnilleen poneiksi käyttäytyvä komistus. Vanhat piirteet tosin tuppaavat edelleen puskemaan pintaan kun poistutaan oriin mukavuusalueelta, mutta käytöstavoista muistuttamalla herra kyllä palaa takaisin nykypäivään.
Harjailu on Gilbertistä mukavaa puuhaa. Poni nauttii etenkin kumisualla pyörittelystä. Tai pikemminkin painelusta, sillä kunnolla hierovia liikkeitä hän rakastaa! Kovimmalla ötökkäkaudella myös raapiminen on hänestä ihanaa, tapahtui se sitten ihmisen, toisen ponin tai Gilbertin itsensä avulla. Ylähuuli pitikänä hän nautiskelee vaikka tuntitolkulla rapsuttelusta ja hieronnasta liikahtamatta kuin parempaan asentoon! Pehmeistä harjoista tai hännän harjaamisesta Gilbert ei taasen pidä lainkaan, ne ylittävät ponin rajat. Rajojen ylittämisestä se ei myöskään turhia varoittele vaan saattaa kauhaista jalallaan tai vilauttaa hampaitaan yllättäen. Poni on kuitenkin helposti ennakoitavissa kunhan vaan sen rajat oppii tuntemaan hyvin.
Maastakäsin Gilbert on etenevä mutta asiallinen. Ori pysyy käsissä nätisti oli ympärillä käynnissä tammojen marttakerhon tapaaminen tai vaikka uuden rakennuksen paalutus Kokemuksen rintaäänellä sanottu, eksyimme rakennustyömaalle... Toisin kuin oriin juronpuoleisesta olemuksesta voisi olettaa, maastakäsin puuhailu on hänelle mieleistä. Ori on näppärä niin agilitytehtävissä kuin trust techniquessa. Gilbert on huippu opettamaan ihmiselle pysähtymisen jaloa taitoa, sillä hänellä on selkeät rajat ihmisen energiatasolle. Oriin kanssa lenkkeily on oikein mukavaa ja onnistuu myös pyörän kanssa!
Ajohommissa Gilbert on suhteellisen simppeli kunhan itsekin olet. Hän ei tarvitse mitään ylimääräisiä ohjeistuksia vaan toimii parhaiten minimaalisesti. Kaikessa yksinkertaisuudessaan oria voisi luonnehtia jopa peruspuksuksi kentällä ajettaessa - Gilbert tekee vikisemättä kaiken mitä pyydät ja suorittaa kouluajon melko tasapaksusti. Ori ei ole varsinainen liitokavio, mutta osaamista sillä riittää silti. Aloitellessa hän saattaa olla hieman jäykähkö, mutta vetristyy nopeasti ja lämmettyään venyy mukaviin lisäyksiin ja omaa kohtalaisen kokoamiskyvyn.
Kestävyysradalla Gilbertistä löytyy uusi puoli. Se omistaa kovan menohalun radalle päästessään ja saattaa jopa heittäytyä vahvaksi innostuessaan menosta. Sama ilmiö tapahtuu usein maastossa ajaessa, joten vaatii ajurin jota ei vauhti hirvitä. Kilpailuvietti orilla on myös kova minkä johdosta Gilbert toimii poikkeuksetta maastolenkkien vetoponina.
Tarkkuusajoon G on oiva peli hyvän ajettavuutensa ansiosta. Miinuspuolena mainittakoon oriin nopea oppimiskyky - hän on kova ennakoimaan tehtäviä ja ratoja.
Estesilmänsä poni on varmasti perinyt isältään. Harvemmin Gilbertin jäljiltä saa nostella puomeja, sillä ilmavarasta voi lyödä vetoa jo puomeilta lähtien. Herra on jopa suloinen ilmestys nostellessaan koipiaan niin tosissaan estetehtävillä. Tällöinkin kyllä pätee sama sääntö, jätä hommat Gilbertille niin kaikki sujuu. Yhtään liiallisella ratsastamisella voi olla varma ettei yksikään este ylity, ainakaan puhtaasti. Orilla on kova imu esteille eikä kuumuminenkaan ole tavatonta.
Koulupuolella ratsain Gilbert on samanlainen tasainen suorittaja kuin ajohommissakin. Poni on suhteellisen taitava, mutta taidot tulevat esille vain jos annat ponille oman työrauhan. Kilpailutilanteet eivät saa oria hätkähtämään vaan se nauttii valkoisten aitojen sisällä tipsuttelusta täysin kavioin.
Saavutukset
|
Kilpailutulokset
Näyttelyt 30.11.2023 Tiikeriluola, VSY Rotunäyttelyt 8/15, I-Palkinto Valjakkoajo 20.10.2023 - Adina -Noviisi, koulukoe yksilöille - 6/39 25.11.2023 - Adina -Noviisi, koulukoe yksilöille - 5/30 Kouluratsastus 1.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 2/23 4.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 2/23 5.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 2/23 10.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 1/23 13.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 4/30 13.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 3/30 15.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 1/30 18.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 1/30 19.11.2023 - EZ Ponies - Helppo B - 2/30 30.10.2023 - VSY-CUP, Tiikeriluola - Helppo C - 3/50 11.11.2023 - Tirion Welsh Ponies - Helppo B - 2/30 12.11.2023 - Tirion Welsh Ponies - Helppo B - 4/30 28.11.2023 - Tirion Welsh Ponies - Helppo B - 5/30 30.11.2023 - Tirion Welsh Ponies - Helppo B - 1/30 11.11.2023 - Runoratsut - Helppo D - 1/22 10.11.2023 - Adina - Helppo D - 5/34 26.11.2023 - Routapirtin Tila - Helppo B - 2/30 28.11.2023 - Routapirtin Tila - Helppo B - 3/30 29.11.2023 - Routapirtin Tila - Helppo B - 4/30 |
title 0
"Et arvaakaan saippua-aivosein minne tänään mennään", puhelin Winnylle lapatessani pihatosta poninpapanoita Suomen hurmaavassa kevätsäässä pikkuherran mukeltaessa kottikärryjen kahvaa vieressäni. Lämpöasteita oli niukin naukin kymmenen ja tummuva taivas enteili vesisadetta. Traileri seisoi pihalla edelleen pakkaamattomana, vaikka nokan kuuluisi olla kohti Storywoodin irtohypytystapahtumaa jo... Herttinen, neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua. Tyypillistä. Kelloa vilkaistuani sai siivoilu jäädä myöhemmälle. Onneksi kyseiselle maneesille ei olisi matkaa kovinkaan paljoa, joten tuskin pieni aikataulun lykkäys haittaisi?
Onnekseni Winny on helppo lastattava mihin vaan. Todellakin mihin vaan, sillä se on käynyt ties missä kolosissa ja masiinoissa pakettiauton peräkontista meidän tynnyrisaunaamme. Uteliaisuudesta on joskus onneksi hyötyäkin! Oriin harjaus sen sijaan jäi pieneksi sutaisuksi ja paikanpäällä kopista ulos pöllähti kuivuneita kuralänttejä siellä täällä omistava pallero. Ympärillä oli jo pientä hälinää, vaikka kello tuskin oli yhdeksää. Puolipäivähän se toki meillä päin jo on. Saatuaan jalat maan pinnalle iski ponipoika tyypillisesti turpansa maahan ja koetti lähteä nuuskuttelemaan paikkoja. Tähän Winnyä pidellyt Ristokin on jo tottunut, eikä tällä kertaa suurempaa katastrofia päässyt syntymään.
Edellisestä maneesikäynnistä Winnyn kanssa oli kulunut jo tovi, mutta täysin itsevarmana se marssi ovista sisään. Vielä pidempi aika oli päässyt kulumaan edellisestä hyppykerrasta, joten juoksutettuani ponin lämpimäksi aloitimme aivan pienillä ristikoilla. "Varmistakaa että ovet on kiinni, en lupaa että tää pysyy sisällä. Ja alta pois, lähtee lujaa!", huikkasin ennen Winnyn lähettämistä kujaan. Lujaahan orhi todellakin lähti. Väärään suuntaan. Päästettyäni irti hän heitti näppärästi U-käännöksen ja sujahti ohitseni komealla pukkilaukalla. Parin kierroksen verran poni sai baanattaa, kunnes malttoi taas rauhoittua ja pääsimme koettamaan uudestaan. Tällä kertaa suunta oli oikea ja Winny leiskautti pienistä esteistä yli leikiten. Tovin siinä hyppelimme ja loppujen lopuksi puomi taisi korkeimmillaan nousta seitsemäänkymmeneen senttiin saakka. Voi että, tämä kun jaksaisi ratsainkin keskittyä estetehtäviin näin hienosti!
-Eveliina
Onnekseni Winny on helppo lastattava mihin vaan. Todellakin mihin vaan, sillä se on käynyt ties missä kolosissa ja masiinoissa pakettiauton peräkontista meidän tynnyrisaunaamme. Uteliaisuudesta on joskus onneksi hyötyäkin! Oriin harjaus sen sijaan jäi pieneksi sutaisuksi ja paikanpäällä kopista ulos pöllähti kuivuneita kuralänttejä siellä täällä omistava pallero. Ympärillä oli jo pientä hälinää, vaikka kello tuskin oli yhdeksää. Puolipäivähän se toki meillä päin jo on. Saatuaan jalat maan pinnalle iski ponipoika tyypillisesti turpansa maahan ja koetti lähteä nuuskuttelemaan paikkoja. Tähän Winnyä pidellyt Ristokin on jo tottunut, eikä tällä kertaa suurempaa katastrofia päässyt syntymään.
Edellisestä maneesikäynnistä Winnyn kanssa oli kulunut jo tovi, mutta täysin itsevarmana se marssi ovista sisään. Vielä pidempi aika oli päässyt kulumaan edellisestä hyppykerrasta, joten juoksutettuani ponin lämpimäksi aloitimme aivan pienillä ristikoilla. "Varmistakaa että ovet on kiinni, en lupaa että tää pysyy sisällä. Ja alta pois, lähtee lujaa!", huikkasin ennen Winnyn lähettämistä kujaan. Lujaahan orhi todellakin lähti. Väärään suuntaan. Päästettyäni irti hän heitti näppärästi U-käännöksen ja sujahti ohitseni komealla pukkilaukalla. Parin kierroksen verran poni sai baanattaa, kunnes malttoi taas rauhoittua ja pääsimme koettamaan uudestaan. Tällä kertaa suunta oli oikea ja Winny leiskautti pienistä esteistä yli leikiten. Tovin siinä hyppelimme ja loppujen lopuksi puomi taisi korkeimmillaan nousta seitsemäänkymmeneen senttiin saakka. Voi että, tämä kun jaksaisi ratsainkin keskittyä estetehtäviin näin hienosti!
-Eveliina
title 1
Virtuaalihevonen!
Kuva (c) Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Kuva (c) Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan