1/25/2024 0 Comments 25.1.2024Päiväkirja on taas unohtunut piirongin laatikkoon hyväksi toviksi. Täytynee kaivaa se esille näkyvämmälle paikalle...
Ponien kanssa on kuitenkin touhuiltu paljon! Uusia poneja on tullut useampi, kaikista uusimpana suloinen oripoika Bambu. Omien kasvattien ja vanhempien asukkaiden kanssa ollaan ahkerasti krhm treenailtu ja pyörähdelty usein kilpakentilläkin. Kisu ja emätamma Fanni kävivät taannoin jopa laatuarvosteluissa, jossa kettutyttömme sai ykköspalkinnon ja äitimuori kolmosen. Ei huonompi päivä ollut se! Talvi on ollut luminen, joten ponit ovat saaneet rehkiä hankitreenissä. Se onkin tehnyt hyvää, sillä muutoin liikutus on ollut välillä pätkittäistä kovien pakkasjaksojen vuoksi. Ei ole ihmisille nämä ilmat! Ponilauma sentään on nauttinut, eipä heidän tarvitse hikoilla talviturkeissaan... Vesiä sen sijaan on saanut kannella ihan omiksi tarpeiksi, sillä tallin lämminvesivaraaja päätti posahtaa jo ensimmäisen pakkaspäivän jälkeen. Tässä vaiheessa talvea voisi melkein toivoa samaa kohtaloa itselleenkin. Tai sitten täytyy vain varata lentoliput Englantia kohti, hieman inhimillisempään säähän. Positiivisen kautta, päivä edes on jo pidentynyt... Tänään kipaisimme Claran kanssa rekiretkellä hieman kauempana sijaitsevalla pellolla. Menomatkalla kaikki sujui miltei kuin tanssi, kyyläilyä lukuunottamatta, mutta paluumatkalla metsästä eteen loikannut peuralauma aiheutti meille molemmille vähintään vuosikymmenen slaagin. Tässä vaiheessa poni heitti 180 astetta ympäri ja lähti pinkomaan tulosuuntaamma, kohti peltoa. Itse olin lähellä tumpsahtaa reen laidan ylitse niiden lähes kipatessa Claran reaktiosta, mutta sain kuin sainkin kammettua reen uudelleen tasapainoon. Tovin annoin tamman siinä päästellä höyryjä kunnes hän malttoi taas hidastaa ja lopulta pysähtyä. Hetki hänen täytyi sieraimet lautasina pöristä, mutta pian olimme taas valmiita jatkamaan matkaa. Tallille pääsimme ulkoisesti ehjin nahoin, poniparan mieli tosin hieman järkkyneenä. Tarkemman sepustuksen voikin lukaista Claran päiväkirjasta! Tällaista tänne siis kuuluu. Palaillaan taas!
0 Comments
3/10/2023 0 Comments 10.3.2023Viimeisimmästä päivityksestä onkin jo tovi jos toinenkin. Arki meillä Ruusujoessa on rullannut, ollut rullaamatta, edennyt loikkien, kiemurtaen, taakse, eteen ja miten se nyt "normaalisti" eteneekään. Paljon on muutamassa vuodessa tapahtunut, mutta hengissä ollaan edelleen! Kaikista tallin taustajoukoista ei tosin samaa voi sanoa Eveliinan suuren tukijan, johon saattanen blogiteksteissä viitata yksikön ensimmäisenä persoonana, isän lähdettyä jatkamaan touhujansa pilvenreunalle aggressiivisen syövän johdosta. Elämä tästä huolimatta on jatkunut järkytyksen jälkeen, sillä hänen sanoin "Niillä korteilla on pelattava mitä elämä antaa".
Tämän kaltaisia värinvaihtokortteja elämä onkin antanut minulle useamman. Kerrottakoon niistä ensimmäisenä, että nykyään pihasta löytyy vain shetlanninponeja. Hupsista. Ai minne ne muut katosivat? Omistajanvaihdoksia ei ole tapahtunut, nimeni on jokaisen papereissa edelleen, mutta jokainen turpa majailee tällä hetkellä ylläpidossa muualla Suomessa. Tai ei nyt aivan jokainen, sillä Essistä ja Heristä en raaskinut luopua ja Fiesta jäi Alinan käyttöön. Pari naapurin lasta hoitelevat welshpariskuntaa ja Alina treenailee Fiestan kanssa, melkein voisi sanoa tytön omistavan ponin. Pirteät ja kipakat tyttölöiset ovat kyllä melkoinen liekkipari! Yhteistyö on alkanut sujumaan alun probleemien jälkeen hienosti, eiköhän heistäkin kuulla vielä päiviksessäkin. Toisena ei niinkään ponipihaa hetkauttava kortti. Viime toukokuusta lähtien nimetöntäni on koristanut vaatimaton hopearinkula, kai sitä jotkut sormukseksikin sanoo. Niin se Risto tuli ja vei, hupsista taas. Tapahtumista ei sen enempää, että koko hommahan tapahtui metsästäessämme karannutta Herreä kun ylläpitäjä oli jo matkalla hakemaan tuholaista muualle päiviä pilaa- siis piristämään;) Ja koska hevosihmisiähän tässä ollaan, nikkaroi ukkokulta paalinarunpätkän tilalle sormukset kengitysnauloista, mitenkäs muutenkaan? Että sellaista tänne tällä kertaa, kuulemisiin! 2/17/2020 1 Comment 17.02.2020Helmikuu. Sydäntalvi ja joidenkin hiihtoloma. Tänään satoi toista päivää putkeen vettä. Ei mitään järkeä...
Onnekseni tästä sadepäivästä ei tullut sitä normaalia kaavaa mukaileva, sillä ponikuljeltus Tsekistä saapui, mukanaan uusi poni. Taas poni? Minkähänlainen tälläkertaa, saattaisi joku ajatella. Jep, shetlanninponi. Olin jo Yogia ostaessa puhellut Ristolle, ettei niitä enempää pihallemme astelisi, mutta vähän aikaa sitten huomasinkin olevani kirjoittamassa ostoilmoitusta shettistammasta. Varsasuunnitelmia? Sitä en voi kiistää. Oikeastaan tullut tamma, Funfair's Flowerbombie eli Fanni nimeltään, ei edes ollut juuri sellainen kuin etsin. En kuitenkaan voinut kieltäytyä, kun sitä minulle tarjottiin, joten tässä sitä nyt ollaan. Poni on juoksee tyytyväisenä tarhassaan ja huutelee muille, kuulen sen huoneeseeni saakka ja talli on taasen yhtä paikkaa täydempi. Fanni tulee suhteellisen hyvästä suvusta, vanhemmat kahdesta suvusta ovat kantakirjattuja. Tamman kanssa tutustutaan nyt ensin rauhassa, myöhemmin toiveissa olisi saada siitä hyvä valjakkoponi Yogin rinnalle, niin ei kisaamaan tarvitsisi yksin lähteä. Ja noh... Se varsa. Siitä lisää myöhemmin! |