Nimi |
Woodbridge Yorkshire Tea |
Kutsumanimi |
Jonas |
Ikä |
7v (27.4.2017, Iso-Britannia) |
Rotu |
Shetlanninponi |
Sukupuoli |
Ori |
Säkäkorkeus |
103cm |
Väri |
Ruunihallakko |
VH-tunnus |
|
Painotus, taso |
Valjakkoajo, noviisi |
Omistaja (entiset omistajat) |
Eveliina VRL-13356 |
i. Mr. Twinings e. Shortbread Cookie |
ii. Teapot Timmy
ie. Smith's Twinkle-Twinkle ei. Oscar v.d. Whiteroad ee. Downton Agnes |
iii. Michelangelo
iie. Southwark Violet iei. Smith's Jupiter iee. Marigold eii. Downton George eie. Sweet Honey eei. Anthony v.d. Kweeklust eee. Chocolate Chip Annie |
Jälkeläiset
Luonnetta luonnetta....
Saavutukset
|
Kilpailutulokset
Näyttelyt Valjakkoajo Kouluratsastus |
title 0
"Et arvaakaan saippua-aivosein minne tänään mennään", puhelin Winnylle lapatessani pihatosta poninpapanoita Suomen hurmaavassa kevätsäässä pikkuherran mukeltaessa kottikärryjen kahvaa vieressäni. Lämpöasteita oli niukin naukin kymmenen ja tummuva taivas enteili vesisadetta. Traileri seisoi pihalla edelleen pakkaamattomana, vaikka nokan kuuluisi olla kohti Storywoodin irtohypytystapahtumaa jo... Herttinen, neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua. Tyypillistä. Kelloa vilkaistuani sai siivoilu jäädä myöhemmälle. Onneksi kyseiselle maneesille ei olisi matkaa kovinkaan paljoa, joten tuskin pieni aikataulun lykkäys haittaisi?
Onnekseni Winny on helppo lastattava mihin vaan. Todellakin mihin vaan, sillä se on käynyt ties missä kolosissa ja masiinoissa pakettiauton peräkontista meidän tynnyrisaunaamme. Uteliaisuudesta on joskus onneksi hyötyäkin! Oriin harjaus sen sijaan jäi pieneksi sutaisuksi ja paikanpäällä kopista ulos pöllähti kuivuneita kuralänttejä siellä täällä omistava pallero. Ympärillä oli jo pientä hälinää, vaikka kello tuskin oli yhdeksää. Puolipäivähän se toki meillä päin jo on. Saatuaan jalat maan pinnalle iski ponipoika tyypillisesti turpansa maahan ja koetti lähteä nuuskuttelemaan paikkoja. Tähän Winnyä pidellyt Ristokin on jo tottunut, eikä tällä kertaa suurempaa katastrofia päässyt syntymään.
Edellisestä maneesikäynnistä Winnyn kanssa oli kulunut jo tovi, mutta täysin itsevarmana se marssi ovista sisään. Vielä pidempi aika oli päässyt kulumaan edellisestä hyppykerrasta, joten juoksutettuani ponin lämpimäksi aloitimme aivan pienillä ristikoilla. "Varmistakaa että ovet on kiinni, en lupaa että tää pysyy sisällä. Ja alta pois, lähtee lujaa!", huikkasin ennen Winnyn lähettämistä kujaan. Lujaahan orhi todellakin lähti. Väärään suuntaan. Päästettyäni irti hän heitti näppärästi U-käännöksen ja sujahti ohitseni komealla pukkilaukalla. Parin kierroksen verran poni sai baanattaa, kunnes malttoi taas rauhoittua ja pääsimme koettamaan uudestaan. Tällä kertaa suunta oli oikea ja Winny leiskautti pienistä esteistä yli leikiten. Tovin siinä hyppelimme ja loppujen lopuksi puomi taisi korkeimmillaan nousta seitsemäänkymmeneen senttiin saakka. Voi että, tämä kun jaksaisi ratsainkin keskittyä estetehtäviin näin hienosti!
-Eveliina
Onnekseni Winny on helppo lastattava mihin vaan. Todellakin mihin vaan, sillä se on käynyt ties missä kolosissa ja masiinoissa pakettiauton peräkontista meidän tynnyrisaunaamme. Uteliaisuudesta on joskus onneksi hyötyäkin! Oriin harjaus sen sijaan jäi pieneksi sutaisuksi ja paikanpäällä kopista ulos pöllähti kuivuneita kuralänttejä siellä täällä omistava pallero. Ympärillä oli jo pientä hälinää, vaikka kello tuskin oli yhdeksää. Puolipäivähän se toki meillä päin jo on. Saatuaan jalat maan pinnalle iski ponipoika tyypillisesti turpansa maahan ja koetti lähteä nuuskuttelemaan paikkoja. Tähän Winnyä pidellyt Ristokin on jo tottunut, eikä tällä kertaa suurempaa katastrofia päässyt syntymään.
Edellisestä maneesikäynnistä Winnyn kanssa oli kulunut jo tovi, mutta täysin itsevarmana se marssi ovista sisään. Vielä pidempi aika oli päässyt kulumaan edellisestä hyppykerrasta, joten juoksutettuani ponin lämpimäksi aloitimme aivan pienillä ristikoilla. "Varmistakaa että ovet on kiinni, en lupaa että tää pysyy sisällä. Ja alta pois, lähtee lujaa!", huikkasin ennen Winnyn lähettämistä kujaan. Lujaahan orhi todellakin lähti. Väärään suuntaan. Päästettyäni irti hän heitti näppärästi U-käännöksen ja sujahti ohitseni komealla pukkilaukalla. Parin kierroksen verran poni sai baanattaa, kunnes malttoi taas rauhoittua ja pääsimme koettamaan uudestaan. Tällä kertaa suunta oli oikea ja Winny leiskautti pienistä esteistä yli leikiten. Tovin siinä hyppelimme ja loppujen lopuksi puomi taisi korkeimmillaan nousta seitsemäänkymmeneen senttiin saakka. Voi että, tämä kun jaksaisi ratsainkin keskittyä estetehtäviin näin hienosti!
-Eveliina
title 1
Virtuaalihevonen!
Kuva (c) footprints
Kuva (c) footprints